KUVA Suomen Yhdyspankki lahjoitti kaupungille Pentti Papinahon pankin konttoriin veistämän Rakuunapatsaan, joka siirrettiin hotellin ja Linnoituksen välissä sijaitsevaan Pusupuistoon. Kesäisin Lappeenrannassa ratsastaa rakuunapartio luurankotakeissa ja hurmahousuissa.
Everstiluutnantti evp Seppo Ravantti käy läpi Lappeenrannan varuskunnan, nykyisin Rakuunamäkenä tunnetun alueen historiaa. Käytetty lähdeaineisto on artikkelin lopussa.
ENNEN Suomen Rakuunarykmenttien kokoamista täydennettiin 1780-90 -luvuilla Lappeenrannan linnoitusjärjestelmää kenraali Aleksander Suvorovin (1730-1800) suunnitelmien mukaisesti mm. nykyistä kirkkoa ympäröivillä Nikolain valleilla. Suvorov täydensi kaakkoisen Suomen puolustusjärjestelmiä, kun alue siirtyi venäläisille vuonna 1743.
Lappeenrannassa toimi 1790-luvulla myös Saimaan soutulaivasto. Tyysterniemen puolella, nykyisen Rakuunamäen vieressä olivat esikunta ja komentajan residenssi. Rakuunamäen puolella sijaitsi suuri matruusikasarmi. Linnoituksen läheisellä Pallonlahdella oli silloin avoin vesiyhteys. Vuosina 1883-89/90 alueella toimi 29. reserviläiskomppania, jonka majoitusparakit sijaitsivat entisen sotilaspiirin esikunnan alueella, Huhtiniemessä.
Reserviläisten määrä vaihteli 350-450 välillä. Heillä oli viisivuotinen reservikausi, johon sisältyi kolmen ensimmäisen vuoden aikana koulutusta 90 vuorokautta.
KUVA Ortodoksisen varuskuntakirkon rakentaminen alueen viereen, Nikolain valleille alkoi vuonna 1912. Kirkko jäi puolivalmiiksi maailmansodan puhjettua, se luovutettiin Lappeenrannan seurakunnalle 1924 ja muutettiin evankelisluterilaiseksi pyhätöksi.
Rakuunarykmentin erikoisasema Venäjän imperiumissa
Keisari Aleksanteri III antoi uuden asevelvollisuuslain vuonna 1881, jonka pohjalta luotiin Suomen Sotaväki. Keisarillisella julistuksella perustettiin Suomen Rakuunarykmentti vuonna 1889.
Lappeenrannalla oli tarjota pitkät sotilasperinteet, hyvät harjoitusolosuhteet ja liikenneyhteydet sekä sopiva alue lähellä kaupungin keskustaa. Kasarmialueen piirustukset tehtiin Suomessa yleisten rakennusten ylihallituksen päällikön Sebastian Gripenberg johdolla. Urakoitsijat olivat suomalaisia ja rakennusmateriaali hankittiin pääosin Suomen suuriruhtinaskunnasta.
Ensimmäinen rakennusvaihe ajoittui vuosille 1889-94. Silloin rakennettiin mm. suuret miehistökasarmit, tallit ja henkilökunnan asuinrakennukset. Kiinteistöt ovat nykyään uusiokäytössä mm. asuntoina sekä toimisto-ja majoitustiloina.
Rakuunarykmentin vahvuus oli vuosina 1890-92 yhteensä 37 upseeria, kuusi siviilivirkamiestä, 811 aliupseeria ja rakuunaa sekä noin 30 hengen soittokunta. Apuna heillä oli noin 650 rintamahevosta ja kymmenkunta kuormastohevosta. Rykmentti koostui kuudesta eskadroonasta.
Rykmentin komentajaksi määrättiin Suomen Kadettikoulun käynyt everstiluutnantti Theodor Schauman (1849-1931), joka yleni kenraalimajuriksi. Helsingissä syntynyt Schauman joutui ennenaikaiselle eläkkeelle vastustettuaan venäläistä kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovia.
Rakuunarykmentti oli erikoisasemassa Venäjän imperiumissa. Se oli puhtaasti suomalainen joukko-osasto, jolla oli oma lippu ja kunniamarssi: suomalaisen ratsuväen marssi 30-vuotisessa sodassa. Rakuunoiden ratsujen väri tummeni ensimmäisestä kuudenteen eskadroonaan ja soittokunnalla oli valkoiset hevoset. Sotilaiden päiväpalvelus kesti 12 tuntia. Kello 5.30 oli herätys ja rukous, kello 20.30 iltahuuto ja rukous. Jokainen huolehti itsestään ja hevosestaan.
KUVA Joulukuussa 1890 valmistunut Upseerikerho Saimaan rannalla on kaupungin hallinnassa. Sen arvokas esinekokoelma sisältää mm. marsalkka Mannerheimin pronssisen rintakuvan, samanlainen on tasavallan presidentin linnassa.
Yli 10 prosenttia verotuloista sotilaista
Varuskunnan rakentaminen työllisti noin 400 paikallista ja nieli runsaasti materiaalia. Puutavara ja tiilet hankittiin pääosin paikkakunnalta. Esimerkiksi heinäkuussa 1889 asemapäällikkö August Söderberg teki sopimuksen neljän miljoonan tiilen toimittamisesta. Hänellä oli Taipalsaaren Nukkumalahdessa tiilitehdas, joka pystyi valmistamaan päivässä 24.000 tiiltä.
Rykmentti tarvitsi vuosittain elintarvikkeita tolkuttomasti; perunoita 390.000 litraa, herneitä 66.000, ohraryynejä 51.000 litraa, suolaa 62.000 kiloa, kauraa 1.352.000, heiniä 1.502.000 ja olkia 450.000 kiloa. Hankinnoista kohdistui Lappeenrantaan tarvikkeen mukaan 30–60 %.
Rykmentin henkilöstö kasvatti kaupungin verotuloja yli 10 prosenttia. ”Rakuuna”-sanaa osattiin hyödyntää jo yli sata vuotta sitten. Matti Roiha & Co Tupakkatehdas valmisti tupakkaa nimellä Suomen Rakuuna.
KUVA Ilmakuva alueesta vuodelta 1925.
Apostolista ensimmäinen ylikapellimestari
Soittokunta, johtajanaan Kreikassa syntynyt Aleksei Apostol aloitti keväällä 1891 yleiset soitannot varuskunnan ruokahuoneella sekä kaupungin raatihuoneella että kylpylaitoksella, keskiviikon ja sunnuntain iltatansseissa. Soittokunta kävi myös esiintymässä Viipurissa ja Helsingissä. Lisäksi perustettiin ”rykmenttiläisistä” sekakuoro sekä rykmentin miehistöstä ja alipäällystöstä 60-miehinen kuoro.
Aleksei Apostol oli myöhemmin itsenäisen Suomen sotilasoittokunnan ensimmäinen ylikapellimestari ja hän oli aikanaan myös Helsingin kaupunginorkesterin johtotehtävissä. Apostol perusti myöhemmin torvisoitintehtaan, musiikkikaupan ja -kustantamon sekä pianotehdas Apollon.
Joulukuusta 1890 Lappeenrannan varuskunnan ruokahuoneella pidettiin ruotsinkielisiä jumalanpalveluksia, joita toimitti rykmentin pappi J.A. Collan. Alakertaan hankittiin 1895 sakaristo ja alttaritaulu.
Rakuunarykmentin näytelmäseurue esiintyi viikoittain raatihuoneella. Maneesissa rakuunat järjestivät omia näytelmäesityksiä. Suomalainen kansanteatteri kävi pari kertaa alueella esittämässä kotimaisia sekä ulkomaisia näytelmiä. Rykmenttiin perustettiin myös raittiusseura ”Reipas Riento”, joka piti ruokahuoneella yleisiä iltamia. Vapaa-aikana harrastettiin myös urheilua, mikä painottui hevosurheiluun.
Kaupunginvaltuustossa istui evl Aadolf Aminoff ja rykmentin lääkäri Maximilian Buch. Yleisesti voidaan todeta, että sortovuodet sitoivat rykmentin tiiviisti kaupunkiin.
KUVA Lappeenranta vuonna 1894. Pohjoisessa Linnoituksen alue, lännessä tuleva Rakuunamäki ja idässä kaupungin keskustaajamaa.
Komentajan poika ampui Bobrikovin
Nikolai II hallitessa alkoi ns. ”venäläistämiskausi” 1800-luvun lopulla. Bobrikov tuli kenraalikuvernööriksi 1898. Helmikuun manifesti 1899 oli ristiriidassa Suomen valtio-oikeudellisen aseman kanssa ja vuonna 1901 annettu uusi asevelvollisuuslaki lakkautti suomalaisen sotaväen. Jäljelle jäivät vain Suomen Kaarti, Suomen Rakuunarykmentti ja kadettikoulu.
Lappeenrannan varuskunnan komentaja Schauman ja Bobrikov riitautuivat sotilasvalan vannomista koskevassa laillisuuskysymyksessä. Schauman esitti eroanomuksensa lokakuussa 1901 ja hänet siirrettiin reserviin. Koko rykmentin upseeristo erosi 9. marraskuuta 1901. Ratsuväkirykmentti lakkautettiin. Schaumanin Harkovassa syntynyt poika Eugen ampui Bobrikovin ja itsensä vuonna 1904.
KUVA Venäläiskaudella varuskuntaan rakennettiin mm. kaksi 2-kerroksista tiilikasarmia ja muutama matalampi rakennus. Puiset tallit korvattiin osittain tiilirakenteisilla. Lisärakentamisesta huolimatta varuskunnan alkuperäinen ilme säilyi.
Venäläisten aika 1901-1918
Rakuunarykmentin lakkauttamisen jälkeen koottiin venäläisistä joukko-osastoista 55. Suomenmaalainen Ratsuväkirykmentti. Ensimmäinen komentaja oli eversti Aleksander Grigorkoff. Hän oli venäläistä sukua, mutta Suomessa syntynyt ja palvellut lakkautetussa Rakuunarykmentissä.
Venäläiskaudella varuskuntaan rakennettiin mm. kaksi 2-kerroksista tiilikasarmia ja muutama matalampi rakennus. Puiset tallit korvattiin osittain tiilirakenteisilla. Lisärakentamisesta huolimatta varuskunnan alkuperäinen ilme säilyi.
Näyttävin hanke oli ortodoksisen varuskuntakirkon rakentaminen varuskunnan viereen, Nikolain valleille. Rakentaminen alkoi vuonna 1912. Tarkoituksena oli saada kirkko valmiiksi juhlistamaan Romanovien suvun 300-vuotisjuhlavuotta (1913). Kirkko jäi puolivalmiiksi I maailmansodan puhjettua ja se luovutettiin Lappeenrannan seurakunnalle 1924.
KUVA Kenraali Adolf Ehrnroothin mukaan nimetty aukio. Edessä talvi-ja jatkosodassa kaatuneiden ratsuväen miesten muistokivi. Taustalla entinen hevosten tallirakennus, jossa on nykyään toimistotiloja.
Punakaartin harjoituspaikasta valkoisten tykistökouluksi
Venäläisen sotaväen aika päättyi varuskunnassa tammikuussa 1918, kun Vapaussodan taistelut alkoivat. Varuskunta oli aluksi punakaartin harjoituspaikka. Punaiset joutuivat vetäytymään huhtikuun 24. päivä Viipuriin. Seuraavana päivänä valkoiset tulivat Lappeenrannan Linnoitukseen ja Rakuunamäelle. Varuskuntaan perustettiin vankileiri, jossa oli noin 2000 punavankia.
Kasarmialue muuntui tilapäiseksi tykistövaruskunnaksi, jonne koottiin valkoisen armeijan kenttätykistö ja 26.5. perustettiin Lappeenrannan Tykistökoulu. Aluksi miehistö koulutettiin ruotsalaisten ja saksalaisten johdolla, jolloin varuskunnassa majoittui 1300 miestä ja 1200 hevosta. Heinäkuussa koulutus siirtyi suomalaisille, jolloin evl Lauri Malmberg aloitti koulun johtajana.
Neljä kuukautta toiminut Tykistökoulu lakkautettiin, kun saksalaiset poistuivat maasta Saksan antauduttua. Koulutus- ja harjoitusjakson jälkeen perustettiin itsenäisen Suomen ensimmäiset kenttätykistörykmentit. KTR 1 sijoitettiin Tuusulaan, KTR 2 Viipuriin ja KTR 3 Riihimäelle. Tykistökoulun henkilökunnasta ja oppilaista kohosi myöhemmin Suomen armeijaan lukuisia kenraaleita, muun muassa Lauri Malmberg, Jarl Lundqvist, Aksel Fredrik Airo, Väinö Valve ja Kaarlo Oskar Vaala.
KUVA Kirkon, kasarmialueen ja koulun välissä ns. Nikolain vallien välittömässä läheisyydessä on kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen suunnittelema Suomen ratsuväen muistomerkki. Se viittaa suomalaisten hakkapeliittojen osuuteen Breitenfeldin taistelussa 17.9.1631.
Ratsuväki taas yhteen 1921-1947
Suomalainen ratsuväki koottiin uudelleen Lappeenrantaan, perustamalla Ratsuväkiprikaati. Ensimmäisenä komentajana toimi eversti Georg Londen (1921-1927). Uudenmaan Rakuunarykmentti (URR) ja Ratsuväen Aliupseerikoulu perustettiin tammikuussa 1921 sekä Hämeen Ratsurykmentti (HRR) elokuussa.
Ratsuväkiprikaatissa oli komentajan työrukkasena esikunta, jonka alaisuudessa olivat Aliupseerikoulu ja soittokunta (n. 40 soittajaa). Kapellimestarina toimi musiikkiluutnantti August Huttunen (1921-37). Ratsurykmentit muodostuivat esikunnasta, neljästä ratsastavasta eskadroonasta, konekivääri- ja kantaeskadroonasta. Rykmentin määrävahvuus oli 1635 miestä, 1551 ratsuhevosta ja 73 ajohevosta. Palvelusaika miehistöllä oli 15 kuukautta sekä reservin alipseereilla ja upseereilla 18 kk. Sotilaspukuna oli luurankotakki ja punaiset housut (hurmahousut).
Rykmenttien taustat olivat erilaisia. URR oli aluksi ruotsinkielinen, alkuvaiheessa vain vajaa neljännes henkilökunnasta puhui suomea ja vuonna 1930 ratsuväkiprikaati määrättiin suomenkieliseksi.
Rykmentit sijoitettiin kasarmialueelle siten, että URR ryhmitettiin varuskunnan länsilaidalle ja HRR itälaidalle. Kumpikin rykmentti sai kaksi tallia. Maneesi ja huoltotilat olivat yhteisiä. Rykmenteillä oli omat ruokailutilat. Upseerien ja aliupseerien asunnot otettiin uudelleen käyttöön. Varusmiehet majoitettiin tiilikasarmeihin. Prikaatin komentaja asui entisessä komentajan asunnossa.
Molemmilla rykmenteillä oli oma kenttäkauppansa. HRR:llä kasarmirakennuksessa ja URR:llä kaupunginportin viereisen asuinrakennuksen päädyssä. Rakuunoiden elämä upseereista varusmiehiin vaikutti ja heijastui Lappeenrannan katukuvassa ja eri yhteisöissä. Varuskunnan elämä juhlineen ja tapoineen oli pääosin kaupunkilaisilta suljettua, sillä vain harvoja kutsuttiin niihin.
KUVA Upseerien ja aliupseerien asunnot sijoitettiin eri puolille varuskuntaa. Nykyisin Upseeritiellä on muun muassa opiskelija-ja omistusasuntoja.
Sotavuosina tärkeä huolto- ja koulutuskeskus
Rakuunamäestä tuli viime sodissa tärkeä huolto- ja täydennyskoulutuskeskus lähellä rintamalinjaa. Ratsuväki lähti sotaan normaalissa järjestyksessä, mutta luopui hevosistaan Äänislinnassa tammikuussa 1943 (URR). HRR jalkautettiin Kouvolassa marraskuussa 1944. Sodan päätyttyä Ratsuväkiprikaati hajautettiin. URR palasi kotivaruskuntaan ja HRR siirrettiin jalkautettuna Lahteen. Rakuunamäellä oli koossa noin 1300 hevosta ja 500 miestä. Koulutus jatkui vielä ratsain.
Suomalaisen ratsuväen muodollinen ja seremoniallinen jalkauttaminen tapahtui varuskunnnan keskuskentällä vuonna 1947. Rakuunat olivat kiertäneet ratsain kaupungin pääkadut yleisön hurratessa. Rykmentin komentaja eversti Adolf Ehrnrooth (1905-2004) totesi puheensa lopuksi: ”Olen saanut esimiehiltäni käskyn jalkauttaa rykmenttini ja teen sen nyt. Valmiiksi – ratsailta!”
KUVA Siviilien otettua varuskunnan haltuunsa muutettiin entinen alueen vesihuollosta vastannut Pumppuhuone (1892) yhteisötilaksi, josta vastaa oma yhdistys.
Karjalan Tykistörykmentti korvasi KTR 3:n
Sodan jälkeen varuskuntaan tuli taas tykistöä, kun KTR 3 sijoittui Rakuunamäelle. Se nimettiin Karjalan Tykistörykmentiksi. Rykmentti kehittyi voimakkaasti 1960-luvulla ja muuttui moottoroiduksi. Viimeisetkin hevoset katosivat varuskunnasta. Tykistöhevosille järjestettiin läksiäistilaisuus tammikuussa 1968. Karjalan Tykistörykmentti siirtyi Vekaranjärvelle 1979/80.
Vuonna 1957 Pääesikunta nimesi Rakuunarykmentin Uudenmaan Rakuunapataljoonaksi ja se sai vaalittavakseen Hämeen Ratsujääkäripataljoonan kanssa suomalaisen ratsuväen kunniakkaat perinteet. Rakuunajoukolle alkoi kolme vuosikymmentä kestänyt reipas koulutuskausi. Uudenmaan rakuunapataljoona lakkautettiin vuonna 1990.
Varuskunnan ja kaupungin elämää rikastutti vuosina 1952-1989 Lappeenrannan Varuskuntasoittokunta. Vuodesta 1990 alkaen sen nimi on ollut Rakuunasoittokunta. Varuskuntaan on kuulunut 1890-luvulta lähtien Sairaalanmäellä sijainnut Sotilassairaala. Sotilaspiirin esikunta aloitti toimintansa 1951 Huhtiniemessä, entisen reservikomppanian rakennuksissa. Vuonna 1980 esikunta siirtyi Rakuunamäelle KarTr:n esikunnalta vapautuneisiin tiloihin.
Vuonna 1918 perustetun Sotilaskodin viimeisen kiinteistön alakertaan kunnostettiin 1960-luvulla rakuunoiden ja tykistön sotilaskappeli. Kansallismuseo luovutti sinne siirretyn kirkollisen esineistön vuonna 1952 Rakuunarykmentille. Sotilaskoti toimi vuosina 1922-2017 Suomen Rakuunarykmentin entisessä keittiö-ja ruokalarakennuksessa. Myös ruotsalaisen kummikaupunki Örebron lahjoittama päiväkoti toimi varuskunnan pohjoislaidalla.
KUVA Sotilaskoti palveli lähes sata vuotta. Kiinteistö valmistui vuosina 1889-1893 varuskunnan ruokalaksi. Sotilaskoti tuli rakennukseen elokuussa 1922 toimittuaan vuodesta 1918 kaupungin Seurahuoneella ja varuskunnan pääportin vieressä.
Rakuunamäki siviileille, Leiri yhä sotilailla
Varuskunnan asuntopulan helpottamiseksi rakennettiin Valtakadun varteen vuonna 1953 kaksi kolmekerroksista taloa ja 1955 toiset kaksi. Varuskunnalle luovutettiin myös Leirikadun varrelta yhdeksän puutaloa. Viimeisinä Rakuunamäeltä poistuivat Rakuunaeskadroona 2016 Haminaan ja Maasotakoulun esikunta siirtyi Leirin alueelle 2018.
Nykyinen Maasotakoulun alue lentokentän vieressä (Leiri) on kuulunut varuskuntaan 1900-luvulta lähtien. Sen kehittyminen nykyiseen muotoonsa vaatii oman tarkastelunsa. Maasotakoulu vaalii Uudenmaan Rakuunapataljoonan perinteitä. Maasotakoulun apulaisjohtaja on nimetty kunniakomentajaksi.
Lappeenranta pysyy suomalaisille ratsuväen kaupunkina. Perinteitä vaalivat ratsuväen pukuun m/22 sonnustautunut Rakuunasoittokunta. SYP lahjoitti kaupungille Rakuunapatsaan (Pusupuistossa). Kesäisin kaupungissa ratsastaa rakuunapartio luurankotakeissa ja hurmahousuissa. Yhteyttä ratsuväkeen korostaa myös Wäinö Aaltosen suunnittelema Suomalaisen Ratsuväen muistomerkki (1963) Lappeenrannan kirkon puistossa. Rakuunakillan toiminnassa ratsuväen perinteiden vaaliminen on toiminnan ydin.
Nimityksenä Rakuunamäki juurtui vasta, kun kaupunki osti osan kasarmialueesta ja laati alueelle osayleiskaavan 2010 -luvulla.
Lähteet: Lappeenrannan varuskuntahistoria , Olli Immonen 1992, Rakuunamäki – Lappeenrannan historiallinen varuskunta-alue, Aimo Vuorinen (Lappeenrannan Kilta 2007), Suomen Rakuunarykmentti, Rakuuna–lehti 2020, Ismo Talka.
Kommentoi