Kotirintaman yhteishenki huipentui jatkosodan mottitalkoisiin

KUVA Kemiläinen Viljo Närä teki 17 mottia kuudessa tunnissa mottimestarien vuoden 1943 mottitalkoiden pikahakkuun mestaruuskilpailuissa. Museovirasto

Auttaminen alkoi jopa 8-vuotiaana

Kotirintama osallistui lapsia myöten sota-aikana erilaisiin talkoisiin. Meille organisoitiin muun muassa rakennus-, keräys-, maatalous-, säästö- ja auttamistalkoot.

Nuorten talkootyötä varten perustettiin vuonna 1941 Suomen Nuorison Iskujoukot. Myöhemmin tästä vastasi Nuorten Talkoot ry vuoteen 1949. Yhdistykseen kuuluivat maan merkittävimmät nuorisojärjestöt ja siihen osallistui suurimmillaan 300000 alle 15-vuotiasta suomalaista. Työvelvollisuus koski jo 15-vuotiaita.

Hyvistä suorituksista palkittiin. Talkoomerkki oli työsuorituksen mukaan joko kullattu, hopeoitu tai rautainen. Esimerkiksi “romumuurahais”-merkin sai keräämällä 20 ehjää pulloa. Talkoomuurahais-merkin ansaitsi, jos keräsi tietyn määrän jätepuita tai käpyjä autettavalle perheelle. Maaseudulla järjestettiin sadonkorjuutalkoita, kaupunkien ja teollisuuden puupulaa helpotettiin mottitalkoilla. Sotilaille kudottiin sukkia, lapasia ja muuta lämmintä.

Muita samaan aikaan toimineita nuorisoa aktivoivia toimintamuotoja olivat Sotilaspojat, jossa oli enimmillään yli 72 000 iältään 10-17-vuotiasta jäsentä, ja Lotta Svärd -järjestön pikkulotat, jossa toimi jopa 40000 tyttöä 8 ja 16 ikävuoden väliltä.

KUVA Kirves-rintamerkkien lisäksi jaettiin muita tunnustuksia. Viljo Pietinen/Museovirasto

Mestarikirves heltisi sadalla motilla

Mottimerkki-kampanjalla kerättiin vuosikymmen sitten vielä varoja veteraanien kotona asumisen tueksi.

Vuosina 1942-44 suomalaiset hakkasivat talkoilla yli kolme miljoonaa halkomottia, jotta selvisimme ankarasta puupulasta. Halkomotin teosta sai tunnustukseksi rautaisen kirvesmerkin. Talkoissa huippusorituksen eli Mestarikirveen sai sadasta halkomotista. Sen hakkasi noin 400 miestä ja kymmenkunta naista.

Ensimmäisen kansanhakkuun arvioitiin tuottaneen elokuuhun 1942 noin miljoona mottia halkoja. Räisälä menestyi vuonna 1943 takaisin vallattujen pitäjien mottikilpailussa. Maan paras talkoopitäjä oli toistamiseen Keski-Pohjanmaan Halsua.

KUVA Vuosina 1942-44 suomalaiset hakkasivat talkoilla yli kolme miljoonaa halkomottia, jotta selvisimme ankarasta puupulasta. Antti Pänkäläinen/Keski-Suomen museo

Ranta Kauhajoelta hakkasi 618 mottia

Yhteinen auttaminen huipentui jatkosodan Mottitalkoissa, kun vapaaehtoiset tekivät yli miljoona kuutiota polttopuuta. Toistuvien mottitalkoiden alku oli laskiaistiistaina 1942. Niillä helpotettiin esimerkiksi invalidien, sotaleskien ja muiden “vähäväkisten” talouksien polttopuupulaa.

Syksyllä 1942 käynnistettiin ensimmäinen Suurtalkoot ry:n organisoima mottitalkoovuosi tunnuksella “Motti mieheen”. Iskulauseen kehitti Sotaveteraani-lehden mukaan kauhavalainen lotta Eira Ahola.

Ensimmäisten talkoiden tulos oli kotirintaman osalta yli miljoona pinokuutiometriä ja lisättynä rintamalla hakatuilla moteilla 1,2 miljoonaa pinokuutiometriä.

Talkoiden rinnalle tuli vuonna 1943 myös hakkuuvelvoite “kansanhakkuiden” nimellä. Suorituksesta sai todistuksen ja tietyn mottimäärän saavuttamisesta vastaavan kirvesmerkin. Rautakirveeseen oikeutti yksi motti, hopeakirves edellytti neljä ja kultakirves 16 mottia.

Talkoiden aikana 160 osallistujaa hakkasi mestarikirveeseen oikeuttaneet vähintään sata mottia. Vuonna 1943 kauhajokinen Lauri Ranta Etelä-Pohjanmaalta hakkasi ennätysmäärän eli 618 mottia alle kahdessa kuukaudessa.

Lähde: Sotaveteraani-lehti 2012, pitäjälehti Räisäläinen 2011, wikipedia