KUVA Väinö Karoselle kuulunut kunniamerkkiripa, jossa on kuusi merkkiä nauhoineen. Mitalit ovat vasemmalta: Vapaudenmitali 2. luokka 1939 talvisodasta, talvisodan muistomitali 1939-1940, karjalaisen siirtoväen muistomitali, palokunnan kunniamitali, Suojeluskunnan Sininen Risti soljella 1917-1918 ja jatkosodan veteraaninauha 1939-1944. Lappeenrannan museot
Evakoiden oma perinne
Monessa evakon kodissa säilyi vuosikymmeniä valokuvia tai maalauksia kotipitäjän kirkosta, entisestä kodista, isovanhemmista ja vanhemmista. Myös kotipitäjän väreissä painetut ja kehystetyt kartat, Karjala-aiheiset kirjat, lippu ja vaakuna säilyivät erityisesti ryijyissä sekä viireissä. Muistojen kirjoon liittyivät myös täkänät, käspaikat, pöytäliinat punapoiminnalla, kansallispuvut, ikonit sekä kunniakirjat ja mitalit.
Itsenäisyyspäivään kuuluvat erilaiset kunniamerkit. Kunniamerkkien arvojärjestys lasketaan nauhassa rintaan kiinnitettäviin merkkeihin nähden aina vartalon keskiviivasta ulospäin. Ensin tulevat suomalaiset ja sen jälkeen ulkomaiset huomionosoitukset. Vähemmän esillä olleet muistoristit ovat muun muassa Pohjois-Vienan risti, Aunuksen risti, Murtajadivisioonan ja Kolmen kannaksen koukkaajien muistoristi.
Siirtoväen muistomitalia on kannettu 1960-luvulta karjalaisjuhlissa, kunniakäynneillä ja isänmaallisissa tilaisuuksissa karjalaisia yhdistävänä tunnusmerkkinä. Mitaliin ovat oikeutettuja luovutetulta alueelta siirtymään joutuneet henkilöt, joiden kotipaikka oli talvisodan alkaessa 30.11.1939 tai jatkosodan aikana vuosina 1941-44 mainitulla alueella. Mitalin voivat lunastaa vanhempiensa muistoksi myös heidän lapsensa. Siirtoväen muistomitaliin kuuluu saajan nimellä varustettu kunniakirja.
KUVA Gustaf von Numers käytti heraldista havukoroa ensimmäistä kertaa vuonna 1950 Pudasjärven vaakunassa. Kuvio tunnettiin alun perin kuusikorona, mutta kun Kaj Kajander esitteli kuusen profiileista koostuvan koron vuonna 1959 Taivalkosken vaakunassa, nimi jouduttiin vaihtamaan, koska uutta koroa ei osattu muutenkaan nimetä. Kuvio kuitenkin kuvaa havupuun oksaa yleensäkin, eikä symboloi mitään tiettyä lajia. Wikipedia
Havukoro korvasi hakaristit
Siirtoväen muistomitalin suunniteli Kangasalassa syntynyt heraldikko Gustaf von Numers (1912-1978) ja mitaliin liittyvän omistuskirjan takana on viipurilainen taiteilija Eka Lainio (1913-2006). Mitalia jakaa Karjalan Liitto ja sen ensimmäinen yleinen jako tapahtui talvisodan alkamisen muistoksi marraskuussa 1969.
Gustaf von Numers oli ensimmäinen suomalainen, joka kutsuttiin Sveitsissä päämajaansa pitävän heraldikkojen kansainvälisen järjestön, Academie internationale d’heraldiquen jäseneksi. Hän työskenteli teollisuuden palveluksessa, viimeksi Teollisuusvakuutus-yhtiön konttoripäällikkönä, ja oli heraldikkona itseoppinut. Kun Suomessa säädettiin vuonna 1949 laki kunnanvaakunoista, sai von Numers suunniteltavaksi noin 150 kunnan vaakunat. Hänen aktiivisin kautensa sijoittui vuosiin 1952–1957.
Gustaf von Numers suunnitteli myös puolustusvoimien päätunnuksen vuonna 1963, joukko-osastoliput kenttä-ja rannikkotykistölle, ilmavoimille ja laivastolle, useita sukujen, yhdistysten ja järjestöjen tunnuksia sekä henkilövaakunat J.K. Paasikivelle ja Urho Kekkoselle.
Hän myös kehitti vuonna 1950 havukoron. Kun Suomen Valkoisen Ruusun suurristin ketjuista poistettiin vuonna 1963 hakaristikuviot, suunnitteli von Numers niiden tilalle uudet havuristit, jotka perustuivat havukoroon. Von Numers oli Suomen heraldisen seuran ensimmäinen puheenjohtaja ja sai Pro Finlandia -mitalin vuonna 1977.
Viipuri vaikutti graafikon tuotantoon
Graafikko Eino “Eka” Lainio aloitti taideopintonsa Viipurin taidekoulussa 1932 ja osallistui ensimmäisen kerran näyttelyyn Viipurin Taiteilijaseuran jäsenenä 1930-luvun lopulla. Sotien jälkeen Lainio vaikutti Helsingissä.
Lainio tunnetaan kuvittajana ja graafisena suunnittelijana. Hän toimitti alan perusteoksina pidetyt teokset Suomen käyttögrafiikkaa ja Suomen piirustustaide I ja II. Lainion merkittävimpiä suunnittelu- ja kuvitustöitä ovat teokset Valamo – historiaa ja kuvia Laatokan luostarisaarelta sekä Kompassiruusu, Lumottu sormus ja Kuunari Koivisto. Lainio suunnitteli myös paljon ex libriksiä. Eka Lainion oma ex libris kuvaa Viipurin kellotornia.
“Viipurista hänen kuvallinen maailmansa ei lähtenyt evakkoon milloinkaan,” kuvaillaan Lainion joulukuussa 1992 perustaman EKLA-säätiön sivuilla. Säätiön tarkoituksena on tukea Suomea ja Suomen sukulaiskansoja koskevien taiteellisten tai tieteellisten teosten esittämistä, suunnittelua tai julkaisuja myöntämällä apurahoja näihin toimintoihin. Tarkoituksena on myös ylläpitää säätiön omistamaa kuvituspiirustusten ja maalausten näyttelyä. Säätiön apurahoja voi hakea vapaamuotoisella hakemuksella tammi-helmikuussa säätiön sähköpostiosoitteesta info@ekla.fi. Lähteet EKLA-säätiö ja wikipedia
KUVA Eka Lainion suunnittelema Viipuri 700 -vuotismitali vuodelta 1993. Turun museokeskus
Kommentoi