KUVA Turun yliopistoa vauhdittanut ja Viipuriin suomenkielistä kauppakorkeakoulua ajanut Kaarle Nestor (K.N.) Rantakari (1877-1948) vaikutti päätoimittajana ja kansanedustajana. Hän oli Viipurissa Savo-Karjalan Osake-Pankin pääjohtaja ja sisällissodan lopussa Viipurin poliisimestari. Hänen kerrotaan estäneen kaupungin juutalaisväestön joukkoteloitukset. Sodan jälkeen Rantakari toimi Suomen ja Venäjän rajamaan komendanttina 1918-1919. Vuonna 1924 Rantakari erotettiin pankista miljoonien markkojen luottotappioiden jälkeen. Wikipedia
Säätiöitä vainosi SKDL ja hyödynsi CIA
Kurkijoen Elisenvaarassa syntynyt, turkulainen emeritusprofessori Pentti Kosonen selvitti, kuinka karjalaiset tukivat voimakkaasti Turun Suomalaisen Yliopiston perustamista.
Heti 1900-luvun alussa kisailtiin suomalaisen yliopiston perustamisesta muun muassa Viipurin ja Turun kesken, joista Turku voitti. Raha oli myös tuolloin tiukassa. Vuonna 1917 alkoi valtakunnallinen keräys Turun yliopiston rahoittamiseksi ja 28.2.1920 tavoite saavutettiin.
Karjalaisia lahjoittajia yliopisto sai 1580 kappaletta, jotka edustivat 42 pitäjää ja markkoja tuli yhteensä yli 3,2 miljoonaa. Suurimmat lahjoitukset tulivat Viipurista (1,3 mmk), Sortavalasta (471.000) ja Virolahdelta (157.500 markkaa).
Yksityinen Turun Yliopisto valtiollistettiin vuonna 1974. Osa sen lahjoitusvaroista luovutettiin jatkamaan perinnettä 1930-luvulla perustetulle Turun Yliopistosäätiölle. Pentti Kosonen perusti sinne nimikkorahaston, josta jaetaan vuosittain kannustusstipendejä korkeatasoisille kemian oppiaineen väitöskirjoille sekä pro gradu-töille.
Suomessa on noin 2800 rekisteröityä säätiötä. Suurin osa niistä tuottaa palveluja muun muassa sosiaali-ja terveysalalla, sivistys-ja opetuspuolella sekä urheilu-ja nuorisotyössä. Apurahoja jakavia säätiöitä on noin 800.
“Kotimaiset säätiöt ovat vaikuttaneet tieteeseen huomattavasti tiedettyä voimakkaammin ja laajemmin. Säätiöt perustivat ja ylläpitivät useita maan yliopistoista ja korkeakouluista, edistivät usean tieteenalan kehitystä ja vaikuttivat monin tavoin Suomen tiede-elämän kehittymiseen ja kansainvälistymiseen,” toteaa tietokirjailija FT Allan Tiitta teoksessaan Tieteen tukijoukot.
Kaksi säätiötä vuodessa
Tieteemme tukijoiden historia ulottuu vuoteen 1745 ja Helsingin yliopiston rahastoihin. Itsenäistyneen Suomen haparoivia askeleita ovat vuodesta 1918 tukeneet mm. Karjalan Kulttuurirahasto ja Viipurin Taloudellinen Korkeakouluseura (1919).
Seuraava säätiöiden merkittävä tuki alkoi sotavuosien jälkeen. Voimakkainta säätiöiden perustamisaikaa olivat vuodet 1946-1959, jolloin pyrkimys suomalaisen yhteiskunnan tieteen, teknologian ja koulutuksen kehittämiseen johti 28 uuden tutkimusta tukevan säätiön perustamiseen. Joka vuosi alalle syntyi kaksi säätiötä.
Joukossa olivat mm. Eevi ja Eemil Tannisen säätiö (1943) ja Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiö KKES (1950).
Viipurin hankkeet tukevat yhä
Viipuriin ajettiin omaa yliopistoa. Lakitieteen kandidaatti Jonas Castrén perusti 23.1.1918 Karjalan Kulttuurirahaston tukemaan läänin väestön henkistä ja aineellista vaurastumista.
Toisen maailmansodan jälkeen tuettiin Viipurin läänin alueelta siirtynyttä väestöä sekä Karjalaa, karjalaisen kulttuurin tutkimusta ja kulttuurityötä. Rahasto ryhtyi 1970-luvun vaihteessa tukemaan myös Lappeenrannan teknillistä korkeakoulua eli nykyistä LUT-yliopistoa.
Kulttuurirahaston ohella Viipuriin syntyi 21.1.1919 toinen tieteen kannalta merkittävä säätiö, Viipurin Taloudellinen Korkeakouluseura. Lahjoitusvaroilla perustetun säätiön tarkoituksena oli saada Viipuriin suomenkielinen kauppakorkeakoulu.
Jo Turun Suomalaisen Yliopiston perustamiseen keskeisesti vaikuttanut filosofian maisteri K. N. Rantakari perusteli kauppakorkeakoulun perustamista sillä, että viipurilaiset ja karjalaiset olivat osoittaneet erityistä lahjakkuutta liiketalouden eri osa-alueilla.
Korkeakouluseuran varallisuus karttui yksityishenkilöiden, Savo-Karjalan Osake-Pankin ja yritysten lahjoitusten avulla. Merkittävin lahjoitus saatiin maaorjasta kauppaneuvokseksi nousseelta Feodor Sergejeffiltä, joka luovutti seuran käyttöön 500000 markkaa ehdolla, että taloudellinen korkeakoulu perustetaan nimenomaan Viipuriin.
Tavoitteeksi asetettuun 10 miljoonan markan keräystuloon ei ehditty päästä ennen talvisotaa. Sotien jälkeen uudeksi tarkoitukseksi määriteltiin taloudellisen opetuksen aikaansaaminen Itä-Suomeen ja erityisesti Karjalaan sekä karjalaista syntyperää olevien opiskelijoiden ja tutkijoiden avustaminen. Seura ryhtyi 1960-luvulla ajamaan korkeakoulun perustamista Lappeenrantaan.
Tavoitteen toteuduttua seura on rahoittanut teknillistä korkeakoulua ja perusti kaupungin kanssa koulun tukisäätiön tukemaan kauppatieteellisen alan tutkimusta ja koulutusta.
KKES keskittyy humanismiin
Syyskuussa 1942 perustettu Eevi ja Eemil Tannisen säätiö tukee taloustieteiden opiskelua ja yleisiä kulttuuriharrastuksia. Viipurilainen kauppaneuvos Eemil Tanninen oli perustanut puolisonsa kanssa jo vuonna 1937 nimikkorahaston Suomen Kulttuurirahastoon, mutta hän halusi luoda vielä itsenäisen säätiön.
Tannisten säätiön ensisijainen tarkoitus oli talousalan opintojen, viljelyn ja muun yleishyödyllisen toiminnan tukeminen Karjalassa ja Savossa. Kauppakorkeakoululle myönnettiin 150000 markan apuraha opintojen ja tutkimuksen tukemiseen.
Säätiö ryhtyi 1950-luvulla tukemaan myös yksittäisiä taloustieteiden tutkijoita sekä suoraan että Helsingin ja Turun kauppakorkeakoulujen kautta.
Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiö perustettiin vuonna 1950 tukemaan karjalaisen kulttuurin jälleenrakentamista. Alkuvuosina lahjoitukset olivat säätiön keskeinen tulonlähde, mutta toiminnan vakiinnuttua talous perustui sijoituskiinteistöistä saatuihin tuottoihin.
Säätiö jakaa apurahoja ja avustuksia, rahoittaa tutkimus- ja julkaisutoimintaa sekä tukee myös pohjoiskarjalaisten nuorten opiskelua. Tiederahoitus kohdistui erityisesti humanistisiin tieteisiin, ja tutkimuksen mukaan KKES oli vuonna 1987 apurahojen määrällä mitattuna maan 8. merkittävin humanistisia tieteitä tukeva säätiö.
SKDL ja CIA kiinnostuivat
Säätiölaitos rakentaa osaltaan yhteiskuntaa ja kantaa perinteitä. Tämä ajoi sen sodan jälkeen hallitusvastuuseen nousseen äärivasemmiston hyökkäyksen kohteeksi.
SKDL:n kansanedustaja Anna Nevalainen teki huhtikuussa 1945 eduskunnassa toivomusaloitteen kulttuurijärjestöjen ja -rahastojen saattamisesta valtion hallintaan.
“Hänen ja muiden aloitteentekijöiden mukaan vanhaa oikeistolaista hegemoniaa edustavat kulttuurijärjestöt, säätiöt ja rahastot tuli siirtää valtion hallintaan tai ainakin niiden hallintoon tuli asettaa valtion edustajia. Näin voitaisiin estää apurahojen jakaminen poliittisin perustein, porvareita ja suomenruotsalaisia suosien,” kertaa Allan Tiitta kirjassaan tyrmätyksi tullutta aloitetta.
Tiitta muistuttaa, että osa tutkijoista palkitsi saamansa tuen toimimalla yhteistyössä läntisten tiedustelupalvelujen kanssa.
“Esimerkiksi geodesian professori ja Geodeettisen laitoksen pitkäaikainen johtaja, vuosia Yhdysvalloissa toiminut V. A. Heiskanen solmi läheiset yhteydet maan keskustiedustelupalveluun CIA:han.”
“Hän oli luomassa Suomeen aikanaan maailman tarkinta geodeettista mittausjärjestelmää, joka tarjosi hyvät mahdollisuudet seurata Neuvostoliiton ydinaseohjelman kehittymistä Novaja Zemljan koealueella vuodesta 1960 lähtien.”
Heiskanen sai tutkimuksiinsa runsaasti tukea myös suomalaisilta säätiöiltä.
Lähteet: Allan Tiitta: Tieteen tukijoukot – Suomalaiset säätiöt tieteen ja korkeimman opetuksen kehittäjinä 1917-2017 (WSOY 2018), pitäjälehti Kurkijokelainen, wikipedia.
KUVA Kauppaneuvos Feodor Sergejeff (1840-1924) osallistui myös Viipurin Taidemuseon pääoman kokoamiseen ja täyttäessään 80 vuotta hän lahjoitti muun muassa Pamaus-seuralle 25000 markkaa stipendirahastoon tukemaan nuoria liikemiehiä. Vastaavia lahjoituksia saivat muutkin viipurilaiset yhdistykset ja seurat yhteensä 1,5 miljoonaa markkaa.
Kommentoi