KUVA Riitan syntymäpaikka Jääsken Enso jäi rajanvedossa vihollisille, mutta kosketus menneeseen säilyy Imatralla Immalanjärven ja sen itäisen, Venäjän puolelle ulottuvan Varpaanlahden kautta. Järven vesi laskee Unterniskanjokea Vuokseen ja Ensoon.
“Karjalan neidot” kaipaavat Etelä-Karjalan matkailuhelmien yhdistämistä
Kahden naisen vuosikymmenien kipinä kotiseutunsa ja Etelä-Karjalan maakunnan puolesta lyö edelleen tulta. Vastoinkäymiset käännetään voimavaraksi, mutta “Karjalan neidot” peräävät nyt maakunnan hajanaisten helmien yhdistämistä pysyväksi vetovoimaksi: “Meillä on viimeinen hetki ryhtyä pähkäilystä toimeen.”
Valtioneuvos Riitta Uosukainen lupautui marraskuussa “toisessa olohuoneessaan”, Imatran Valtionhotellin Lukusalissa 20. kerran Mirja Borgströmin luoman tapahtuman suojelijaksi.
Mirja aloitti maakunnallisen balettitapahtuman toteuttamisen vuosina 1994-96 pietarilaisen Marinski-teatterin, Kirov-baletin kanssa. Silloin innoittajana oli uudehko arkkitehtuurin helmi, arkkitehti Arto Sipisen suunnittelema Imatran Kulttuurikeskus.
Seuraava vaihe baletissa koitti, kun Imatra täytti 50 vuonna 1998. Tuolloin haettiin kohokohdaksi Budapestistä Unkarin Kansallisbaletin gaalaesitys.
Imatran juhlavuoden toimikuntaa johti valtuuston puheenjohtaja Topi Uosukainen pääsihteerinä, baletin tuottajana oli Mirja Borgström ja taiteellisena johtajana balettimestari Juhani Teräsvuori. Näin sai alkunsa 13 vuotta jatkunut Imatran Balettigaala. Myöhemmin gaala sai jatkoa Juhani Teräsvuoren luotsaamana
Lappeenrannassa.
Imatralla kasvatettiin balettiyleisö
Uusin vaihe seurasi, kun imatralaiset toivoivat kansainvälistä balettia takaisin kaupunkiin. Oman yrityksen perustanut Mirja Borgström otti riskin ja perusti Imatra Ballet -tapahtuman löydettyään vuonna 2013 Pietarista huippuryhmän St.Petersburg Ballet Theatren.
Imatran uudenvuoden balettitapahtumien lisäksi Mirjan yritys toteutti kesällä 2017 baletin suurtapahtuman Olavinlinnaan, jossa tanssijat ja sinfoniaorkesteri eli noin 130 taiteilijaa esiintyi 4000 katsojalle.
Valtioneuvos Riitta Uosukainen on seurannut Mirjan ponnistuksia ja uuteen tapahtumaan oli
helppo lupautua suojelijaksi.
“Mirja on tehnyt vuosia nurkumatta ja moittimatta työtä eteläkarjalaisen suurtapahtuman eteen. Hän on saanut mennä korot kopisten paikasta toiseen ja onnistunut vaikeina aikoina saamaan myös talouden toimimaan.”
Palattuaan vuonna 2003 eduskunnasta entinen puhemies ei jäänyt vieläkään Imatran
baletin seremonialliseksi tukijaksi, vaan aidoksi talkoolaiseksi.
“Hesarin arvostettu tanssikriitikko Auli Räsänen kirjoitti aikanaan, että Imatralla on pystytty kouluttamaan balettiyleisö, onko parempaa tunnustusta,” myhäilee valtioneuvos Uosukainen, joka on käynyt itse jokaisessa näytöksessä.
“Topi oli niitä miehiä, jotka todella pitivät baletista.”
KUVA Sopraano Angelika Klas oli yksi tammikuussa järjestetyn Imatran kaupungin 75-vuotisjuhlagaalan esiintyjistä. Kuva Mainostoimisto Dominus
Villi vimma vie eteenpäin
Muutosten vuodet ovat tuoneet haasteita ja esteitä tapahtumien toteuttamiseen. Imatra Ballet-tapahtuma loppui koronan ja Ukrainan tapahtumien takia, mutta Imatan 75-juhlavuoden Mirja aloitti tammikuussa Uudenvuoden Tähtisumua-juhlagaalalla.
Hän vakavoituu muistellessaan maailman mullistumista muutama vuosi sitten.
“Imatra kiinnosti niin Bostonin balettia, Tukholman kuninkaallista balettia kuin Unkarin kansallisbalettia. Vierailijoita tuli Venäjältä ja Ukrainasta. Kaikki loppui ja peruutukset iskivät päälle; yrittäjän taloudellinen riski toteutui. Perumisissa ja selvittelyissä meni viikkoja, kuukausia. Se pani mietteliääksi.”
“Tervehtyminen tapahtuu tekemällä. Muotitaiteilija Jukka Rintala on pitkäaikainen yhteistyökumppanini. Hänen kanssaan päädyimme kokoamaan estradille kevyttä klassista musiikkia ja Jukan juhlapukuja esittävän, monia aisteja hellivän gaalan.”
Mirja toteaa, että yksin tällaisten suurtapahtumien toteuttaminen on niin taloudellisesti kuin henkisesti mahdotonta. Tapahtumien taustalla on kymmenien yritysten, yksityisten ja yhteisöjen tukiverkosto.
“Olen erittäin kiitollinen kaikille yhteistyökumppaneille, jotka ovat nähneet tapahtumien arvon ja merkityksen.”
Viime tammikuulle koottu uusi konsepti osoittautui toimivaksi jaTähtisumua Gaala saa jatkoa 1.-2.1.2024. Kulttuuritalo Virran lavalle nousevat mm. tenori Pentti Hietanen, sopraano Angelika Klas ja pianisti, kapellimestari Marko Hilpo.
Maakunnan matalapaine huolestuttaa
Etelä-Karjala hakee edelleen paikkaansa myös matkailun kartalla ja toimijat etsivät toisiaan. Mirja Borgström ja Riitta Uosukainen lataavat Valtionhotellin Lukusalissa täyslaidallisen faktoja, miksi Imatra toisi yhteiseen maakunnalliseen matkailu-ja tapahtumamarkkinointiin valtakunnallista vetovoimaa, joka kiinnostaisi myös
ulkomaalaisia.
“Katariina Suuri loi alueen matkailumaineen vieraillessaan täällä vuonna 1772. Imatrankosken ja voimalaitoksen väliin Kruununpuistoon perustettiin maamme ensimmäinen luonnonsuojelualue vuonna 1842, teatteritoimintaa on ollut täällä vuodesta 1903, jolloin valmistui myös tämä Valtionhotelli,” naiset tarttuvat historiaan.
Heidän mielestään kaupungin loistavan kulttuuri-ja matkailuhistorian puolesta liputtaminen on jäänyt vähemmälle; kotiseutuperinteen tunteminen ja rakkaus eivät välity.
“Mirja on onnistunut ja onnistujien kanssa ihmiset leikkivät mielellään. Vaikka olemme olleet kiinni köyhyydessä, on tänne silti rakennettu kirjastot, teatteri ja paljon muuta,” muistuttaa Riitta.
Mirja on havainnut, että Imatran kulttuurin vetovoima on hyvin pitkälle yksityisten henkilöiden ja yhdistysten varassa. Tämä intohimoinen ihmisjoukko on samanaikaisesti sekä tapahtumien vahvuus että ohuudessaan heikkous.
“Imatran Ajo on elvytetty, yksityisellä puolella Konserttihovi pitää yllä klassisen musiikin tarjontaa. Vanhan musiikin laulu-ja soitinyhtye Sonus Borealis on ainutlaatuinen aarre, Veteraanimuseo nostaa esille Suomen ja Imatran historian, Mustan ja Valkoisen Teatterifestivaali ja Imatra Big Band Camp värittävät kesää, Base Camp yhdistää meitä urheilussa ja sillä saralla esiintyy maakunnallista yhteistyötä.”
Valtioneuvos Riitta Uosukainen seuraa yhteiskuntaa edelleen herkällä otteella. Ajoittain hän tuskastuu seuratessaan maakuntamme ajautumista syvenevään matalapaineeseen.
“Etelä-Karjalan maakunta ei toimi niin hyvin kuin pitäisi. Aitoa yhteistyötä pitäisi olla enemmän ja luottamuskoneisto näyttää hiipuneen taka-alalle. Nyt on aika esittää jotain muuta, mutta en ole nähnyt maakunnallista heräämistä.”
“Emme esiinny yhtenäisenä pääkaupungin suuntaan. Olemme hajallaan, vaikka toiminnoissa löytyy paljon, mikä voisi olla yhteistä. Politiikka ei ole este, sillä edustajien pitäisi olla yhteisiä koko maakunnalle.”
KUVA Valtioneuvos Riitta Uosukainen lupautui marraskuussa “toisessa olohuoneessaan”, Imatran Valtionhotellin Lukusalissa 20. kerran Mirja Borgströmin luoman tapahtuman suojelijaksi. Itärajalla Nuijamaalla syntynyt Mirja Borgström muistelee, että baletti on ollut aina lähellä sydäntä. “Baletti puhuttelee. Se välittää tunteet kehon kielellä ja musiikilla, siihen ei tarvita tulkkeja.”
Aikeita paljon, konkretiaa vähän
Uosukainen ja Borgström näkevät matkailun ja kulttuurin olevan selkeitä syömähampaitamme. Matkailussa Mikkelin seutu julistaa valtakunnallisessa markkinoinnissa olevansa yhtä kuin Saimaa. “Sieppaa aina, kun esimerkiksi Saimaata markkinoidaan, niin Imatraa ei näy missään.” Riitta tarkentaa.
Mirja oli 2000-luvun alussa Imatran kulttuuri- liikunta- ja matkailupuolen edustajana luomassa Etelä-Karjalaan yhteistä, yli 100.000 asukkaan Saimaan kaupunkia. Kuukausien selvitykset ja yhteistyö kuihtuivat. Nyt Lappeenrannan ja Imatran yhteinen asukasmäärä on laskenut reilusti alle sadantuhannen.
“Matkailun tuotteistamisessa ja palvelun osaamisessa riittää kehitettävää. Nyt onryhdyttävä toimiin ja saatava strategiat eloon”, muistuttavat kehityksestä huolestuneet naiset.
“Julkisuuteen päätyy usein puutteellinen kuva Etelä-Karjalasta. Viimeksi pahastuin syvästi,
kun maamme rautateiden historiaa esitelleessä jutussa Imatra unohdettiin täysin. Olemme yhä syvemmin historiattomuuden uhreja. Meidän on katsottava vähintään vuosikymmenen päähän ja nyt ei näytä hyvältä,” vakavoituu valtioneuvos ja toivoo aitoa yhdessä tekemistä.
Imatralaisten suurtapahtumien tulevaisuus on monelta kohden avoin. Yhteistyötä, yhteishenkeä ja taustavoimaa on ylläpidettävä ja saatava lisää.
Karjalaisuus voimavara
Pro Carelia-mitalilla vuonna 2014 muistettu valtioneuvos kokosi aikanaan baletti-tapahtumaan näytille kaikki kunniamerkkinsä, joita “monellä miehellä ei ole”. Lukuisten muiden tunnustusten joukkoon mahtuu niin Vuoden Lotta (2010) kuin Suomen lehdistön vuoden mielipidevaikuttaja (1996).
Riitan vuoden 1942 syntymäpaikka Jääski jäi rajanvedossa vihollisille, mutta kosketus menneeseen säilyy Imatralla Immalanjärven ja sen itäisen, Venäjän puolelle ulottuvan Varpaanlahden kautta. Järven vesi laskee Unterniskanjokea Vuokseen ja entisen kotipitäjän Ensoon (Svetogorsk).
“Karjalaisuus on voimavara, joka menee vuosien kuluessa entistä enemmän sinne tunteen puolelle. Nyt Etelä-Karjalan kehittäminen ja osin karjalainen järjestötyö ovat jäämässä liikaa negatiivisuuden alle,” valtioneuvos Riitta Uosukainen pahoittelee.
KUVA Riitta Vainikka (nyk. Uosukainen) taidekilpailussa Imatralla maaliskuussa 1960. Myöhemmin hän toimi Imatrankosken lukion suomen kielen lehtorina ja Kymen läänin äidinkielen lääninkouluttajana. Riitta ilahtui, kun Imatra perusti kaupunginjohtaja Matias Hildenin ajatuksesta uuden stipendirahaston. Varat löytyivät lakkautetun Enson Osuuspankin ja sieltä Enson Yhteiskoulun tililtä. Ensimmäiset stipendit on jaettu ja ne kohdistetaan Riitan toiveen mukaan lukion 2. ja yläasteen 8. luokkien oppilaiden äidinkielen, ilmaisutaidon ja yhteiskuntaopin opiskeluun. Kosken Kuvaamo/Lappeenrannan museot
Kommentoi