KUVA Syksyllä 2018 Sakkolan Osuuskaupan Haparaisten myymälän historia 1926-1944 oli reippaasti esillä myös suomeksi.
KARJALANKANNAKSEN väestö vaihtui sotien jälkeen ja paikannimiä venäläistettiin vuodesta 1948. Samalla monia kyliä autioitui; ne joko tyhjennettiin tai tuhottiin erityisesti vuonna 1950. Kyliä myös yhdistettiin.
Uudet paikannimet kuvasivat luonnonoloja ja sijaintia. Monet uudet nimet liittyIvät venäläisiin sotilaisiin.
Kylissä järjestettiin kokouksia, joilla osoitettiin, että nimien muutokset toteutettiin “työtätekevien pyynnöstä”. Usein kokouksissa päätetyt nimet vaihdettiin välittömästi uusiin, hallinnon kannalta sopivampiin.
Tuhansia paikannimiä luotiin muutamassa kuukaudessa riippumatta siitä, mitä nimiä niistä oli käytetty jopa vuosisatoja. Laatokan Karjalassa ei toteutettu vastaavaa nimistön venäläistämistä.
“Tarpeettomia ja vahingollisia”
Uudet nimet eivät olleet välttämättä oikeaa venäjää, vaan lähinnä neuvostokieltä, jonka piti pyyhkiä historia pois sekä kartoilta että ihmisten mielestä.
Suomalaisia paikannimiä tuhottiin “tarpeettomina, epäkäytännöllisinä ja vahingollisina”. Muitakin muistoja suomalaisuudesta hävitettiin. Esimerkiksi vuonna 1973 tuhottiin Joutselän taistelun (1555) muistomerkki.
Veli-Pekka Sevón selvitti terijokelaisten Terjokkoine-jäsenlehdessä (2/2012) Kannaksen paikannimien venäläistämistä.
“Ainoastaan Viipuri säilytti venäjänkielisen vastineensa Vyborg ja eräät Kannaksen radan asemat ja seisakkeet suomenkielisen nimen kyrillisin kirjaimin kirjoitettuina.”
Lisäksi muutamissa tapauksissa luontoon viittaavat nimet säilytettiin kyrillisin kirjaimin kirjoitettuina tai paikannimi käännettiin sananmukaisesti suomesta venäjäksi.
“Nimenmuutokset toteutettiin huolimatta siitä, että Kannaksen venäläiset uudisasukkaat olivat jo tottuneet paikkojen alkuperäisiin suomalaisiin nimiin. Venäläistyneet suomalaisnimet jäivät kuitenkin elämään uudisasukkaiden keskuudessa,” totesi Sevon.
KUVA Hiitolan Raivattalan kylän käännös.
Nimissä kolme lähtökohtaa
Sevonin mukaan Terijoen ja lähialueiden uudet nimen vahvistettiin 1.10.1948.
“Uudet paikannimet voidaan Gregory Isachenkon mukaan jaotella karkeasti seuraavasti: 1. Toisessa maailmansodassa kaatuneiden puna-armeijan upseerien ja sotilaiden mukaan nimetyt paikat, kuten esim. Simagino (ent. Joutselkä) ja Larionovo (ent. Käkisalmen maalaiskunnan Norsjoki). Henkilön kaatumispaikka saattoi olla hyvinkin kaukana hänen mukaansa nimetystä paikasta.
2. Ideologisesti värittyneet paikannimet, kuten esim. Komsomolskoje (ent. Viipurin maalaiskunnan Kilpeenjoki) ja Iljitšovo (ent. Jalkala). Leniniin viittaavat paikannimet olivat Neuvostoliitossa hyvin yleisiä ja Kannaksella oli useita yhtymäkohtia hänen elämäänsä ennen vallankumousta, siten nimensä ilmaantuminen Kannaksen kartalle ei ole ihmeellistä.
3. Neutraalit, paikkaan viittaavat nimet, kuten, esim. Berjozovo (suom. Koivu, ent. Hiitolan Lipola) ja Lugovoje (suom. Niitty, ent. Metsäpirtin Vaskela).”
Nimien alkuperästä on erilaisia tarinoita. Esimerkiksi Viipurin edustan Uuras olisi saanut nimensä “Vysotski” Kannaksella vuonna 1944 kaatuneen Vysotsk-nimisen neuvostosotilaan mukaan.
Neuvostoliiton romahduksen jälkeen 1991 vanhoja suomalaisia nimiä otettiin vaihtelevasti käyttöön uusien venäläisten nimien rinnalle.
Kannaksen nimiperinne tuhottiin
Historioitsija Carl-Fredrik Geust esitteli Agricola-verkossa pietarilaisen paikallishistorian tutkija Jevgeni Balašovin laatiman teoksen aiheesta. “Karjalan Kannaksen täydellinen uusintanimitys. Toponymisen katastrofin 70-vuotismuistolle” -kirja sisältää yli 800 uutta paikannimeä selityksillä ja karttakuvilla.
Pariisin rauhansopimuksen ratifioinnin jälkeen Kannaksen paikannimet muutettiin täydellisesti eli ”steriloitiin”, kuten Balašov toteaa.
“Nimet oli valittu huonosti ja käsitteet olivat usein ideologisesti värittyneitä. Joissakin tapauksissa luontoon liittyvät nimet säilytettiin tai nimiä yritettiin kääntää suoraan suomenkielisistä nimistä.”
Vaikka Kanneljärven kirkonkylälle annettiin nimi Pobeda (Voitto), niin sekä Kanneljärven että Leipäsuon rautatieasemat saivat sekaannuksen välttämiseksi pitää alkuperäiset nimensä kyrillisin kirjaimin kirjoitettuina.
“Eräissä tapauksissa tehtiin jopa neljä nimiehdotusta ennen kuin nykyään käytössä oleva nimi tuli vahvistetuksi.”
Suurin osa sotilaista, joiden muistoa kunnioitettiin tällä tavoin olivat kaatuneet tai tulleet haudatuiksi kyseisissä paikoissa. “Joissakin paikoissa huomioitiin myös sotilaita, jotka olivat saaneet surmansa kaukana Karjalankannaksesta – jopa Krimillä ja Mustallamerellä saakka.”
Esimerkiksi Säkkijärvelle uuden nimen antanut Itämeren laivaston ilmavoimien kaartin lentoeversti Petr Kondratjev oli saanut surmansa 1. heinäkuuta 1943 sattuneessa lento-onnettomuudessa Seiskarissa.
Erikoinen tausta on myös Johanneksen pitäjän uudella Sovetski-nimellä: Tässä tapauksessa nimi ei viittaa ainakaan suoraan neuvostoideologiaan, vaan nimivalinnalla haluttiin kunnioittaa 22. kesäkuuta 1944 kaatuneen pommituslentäjä Mihail Sovetskin muistoa. Hän oli ollut nimetön orpolapsi, joka lastenkodissa sai sukunimen Sovetski.
KUVA Käkisalmesta pohjoiseen Laatokan Karjalassa vanhat suomalaisnimet mm. Sortavala, Kurkijoki, Pitkäranta, Lahdenpohja säilytettiin, tosin kyrillisillä kirjaimilla.
Linkki aiheeseen: https://agricolaverkko.fi/review/karjalankannaksen-toponyminen-katastrofi/
Kommentoi