KUVA Maataloushallituksen vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttelyyn tilaama työkuva meijeristä puutynnyreineen. I.K.Inha/ Valokuvataiteen museo
Elämä jatkuu vaikka puujalalla
Kotkassa vietettiin vuosikymmen sitten 65. Koivisto-juhlaa. Aikanaan television ajankohtaisohjelmista tuttu ja demareiden kansanedustajankin toiminut juhlapuhuja Antero Kekkonen käytti vanhaa tarinaa kuvatessaan karjalaisten sitkeyttä ja elämänuskoa.
”Kun ilmoitus evakkoon lähdöstä tuli, pakattiin mukaan vain välttämättömimmät tavarat; myös ompelija pakkasi koneensa. Evakkojuna joutui pommitukseen, ompelukone sinkoutui maahan ja koneen toinen rautajalka katkesi.
Se otettiin kuitenkin kyytiin ja ennen kuin juna oli perillä, vuoltiin koneelle uusi jalka puusta. Elämä jatkuu, vaikka puujalan varassa,” kiteytti Antero Kekkonen.
Vahvialan Häsän kylä edelläkävijä
Kotiteollisuus kukoisti Karjalassa Pietarin ja Viipurin markkinoiden sekä Kannaksen huvila-asutuksen ansiosta. Pietarin rautatiestä (1870) tuli väylä eteläisen Karjalan maataloustuotteille. Myös tekstiili- ja puutyöt, saviastiat ja halkokauppa toivat karjalaisille lisätuloja.
Etelä-Karjalan puuastioiden valmistus veti 1800-luvulla vertoja Vakka-Suomelle. Varsinkin Säkkijärven pitäjän nykyisessä Suomessa sijaitseva Ylämaa ja Lappeen pitäjä olivat vahvaa aluetta.
KUVA Puu oli kotiteollisuuden raaka-aine. Itäkarjalainen kimpiastia (28×13 cm) vuodelta 1941 tuettiin puuvanteilla. Kansallismuseo
Säkkijärvellä puuastioiden valmistus oli kehittynyt kotiteollisuudeksi ja vuodelta 1812 maintaan “Ylämaan olevan Kymin kihlakunnan tärkein puuastioiden valmistusseutu”.
Puuastioiden myynti aloitettiin perimätiedon mukaan 1700-luvulla tuolloin Säkkijärveen, myöhemmin Vahvialaan kuuluneen Häsälän kylän taloissa. Toiminnan käynnistäjäksi mainitaan talollinen Matti Suuronen.
Viipurin talvimarkkinoilla 1857 puiset saavit olivat huomattavin artikkeli, kun pari vuotta aiemmin myös puiset tiinut, soikot, pytyt ja sangot sekä kirveenvarret ja reet tekivät kauppaansa.
Kaikki kaupaksi jo toisena toripäivänä
Ainakin1820-luvulle astioita vietiin yksinomaan Viipurin kauppiaille ja vaihdettiin pääasiassa viljaan. Vaihtokauppa siirtyi rahaan 1830-luvulla ja myyntimatkat ulottuivat Porvooseen, Helsinkiin, Mikkeliin, Sortavalaan, Käkisalmeen, jopa Venäjän puolelle Inkeriin.
Matkakulut ja heikot hinnat keskittivät säkkijärveläisten ja lappeelaisten reissut 1850-luvulla Viipurin johdolla lähikaupunkeihin. Vuoden 1855 talvimarkkinoilla puuastiat olivat tärkein myyntiartikkeli ja niitä oli monta sataa kuormaa. Tavallisesti kaikki meni kaupaksi jo toisen markkinapäivän aamuna.
Helsingissäkin tiedettiin, että Viipuri oli ainoa Suomen kaupunki, jossa puuastioita saattoi ostaa kauppapuodeista.
Suurin osa Etelä-Karjalaa osti puuastiansa. Esimerkiksi Äyräpäähän ja Jääskeen ne tulivat lähinnä Säkkijärveltä. Asiaa myös paheksuttiin. Viipurin läänin kuvernööri huomautti vuosina 1848-50, että “rahvas osti kaikki puuastiansa, jopa lusikatkin, toisilta seuduilta”.
Lähteet: Myyntiä varten harjoitettu kotiteollisuus Suomessa (1809-1865). Pentti Virrankoski 1963 Suomen historiallinen Seura sekä Sirkka-Liisa Ranta: Sydän Karjalassa. Arjen ja perheen historiaa. Tammi, 2017.
KUVA Veikko Korhonen Valtimon Sivakkavaarasta pujottaa puunaskalin avulla koivunvitsaksesta punottua kädensijaa pärekoriin 1988. Ylä-Karjala/Nurmeksen museo
Kommentoi