Pyhäinpäiväksi tarina vakaumuksesta.
Johannes Karhapää joutui teloittajien eteen Joensuussa 8.4.1918. Ortodoksien Pyhäksi marttyyriksi ja tunnustajaksi kuoltuaan noussut Johannes syntyi vuonna 1884 Joensuun ja Ilomantsin välillä Sonkajanrannassa.
Kiertävä ortodoksipappi perusti kouluja ja löysi hankkeilleen taloudellista sekä poliittista tukea. Reissuillaan hän myi Valamon luostarin pappismunkki Isaakin kanssa painokuvia ja kirjallisuutta sekä piti hengellisiä tilaisuuksia.
Itseoppinut Karhapää nimitettiin uskonnonopettajaksi toimialueena koko silloinen Kuopion lääni mukaan lukien Pohjois-Karjala. Karhapää työskenteli koulutarkastaja Grigori Svetlovskin alaisuudessa, joka oli Terijoen kirkkoherra. Lähetystyö aktivoitui vuodesta 1914.
Vihamiesten määrä lisääntyi, jopa lehdistö parjasi miestä. Hänet leimattiin tsaarinvallan kätyriksi, Venäjän salaisen poliisin vakoojaksi ja “Pohjois-Karjalan pimeäksi voimaksi”.
Erityisen raskauttavana pidettiin sitä, että Johannes oli vuonna 1912 vastaanottanut kotonaan tuolloin yleisesti vihatun kenraalikuvernööri Frans Seynin.
Saarnaajasta tuli lainsuojaton
Lopulta myös ortodoksit käänsivät selkänsä Karhapäälle. Pääsiäisen alla 1917 Ilomantsin ortodoksisen seurakunnan kokous tuomitsi Karhapään ja Sonkajanrannan koulun toiminnan “epäkansalliseksi sorroksi”. Syksyllä hän menetti myös arkkipiispan tuen, ja erotettiin opettajan virasta.
Karhapäästä tuli vuoden 1918 sisällissodan melskeissä “ryssän uskontoa” levittävä lainsuojaton.
Johannes ja hänen veljensä Jaakko määrättiin valkoisen armeijan kutsuntoihin Tuupovaaran kansakoululle. Veljekset pidätettiin ilmiannon perusteella. Huhtikuussa 1918 Johannes kuljetettiin kaupungintalon kellarista Joensuun Siilaisten kaupunginosaan, jossa teloitukset pantiin täytäntöön. (https://ort.fi/uutishuone/2018-11-30/pyha-marttyyri-ja-tunnustaja-johannes-sonkajanrantalainen-1884-1918)
Omenapuusta kasvoi kansalle pyhäinjäännös
Johannes toi omenapuun taimen vuonna 1908 kirkolliskokouksesta Laatokan Valamosta. Taimen istutettiin Karhapäänvaaraan Johanneksen kotitilalle.
Omaiset nimesivät sen Pyhän Johanneksen omenapuuksi. Puu ei tuottanut pitkään aikaan hedelmiä, mutta vuonna 2021 niitä ilmestyi jälleen. Kansan riveissä puusta tuli elävä kosketusreliikki eli pyhäinjäännös. Kirkko puuttui asiaan.
Ortodoksisen kirkon piispainkokous ilmoitti viime elokuussa, “ettei jonkun myöhemmin pyhäksi todetun ihmisen istuttamia kasveja pidetä kosketusreliikkeinä ortodoksisessa perinteessä, eikä niitä sellaisinaan tule esittää.”
Johannes Karapään saavutuksiksi nimetään Sonkajanrannan koulu, joka paloi 1950-luvun alussa, ja pyhän naisprofeetta Hannan kirkko. Sen pihassa kasvaa Johanneksen perintö eli uuden sukupolven omenapuu ja sinne pystytettiin vuonna 1988 Karhapään muistoksi Sovinnonristi.
Johannes Karhapää julistettiin viisi vuotta sitten ortodoksisen kirkon pyhien joukkoon nimellä Pyhä marttyyri ja tunnustaja Johannes Ilomantsilainen. Kanonisointia täsmennettiin myöhemmin ja Karhapään nimeksi tuli Johannes Sonkajanrantalainen.
“Pyhän Johanneksen uskonvakaumus erottui kirkkaasti loistavan tähden tavoin. Tätä vakaumusta seuraten hän alistui Jumalan tahtoon, otti kantaakseen ristin ja kulki pyhien marttyyrien ja tunnustajien tietä.”
Hän on toinen ortodoksisen kirkkomme paikallispyhistä, toinen kanonisoitu pyhä on Johannes Valamolainen. Kirkko viettää pyhän marttyyrin ja tunnustajan muistopäivää 8. maaliskuuta.
LINKKI: Vuonna 2008 valmistui Karhapäästä Mikko Keinosen ohjaama dokumenttielokuva Oikeauskoisen nousu ja tuho: https://youtu.be/ZPCWb3uMBfM?si=9lujTFF1D-jckB-v
KUVAT Pyhän Hannan kirkko Tuupovaaran Sonkajanrannassa. viakarelia.fi
Johannes Karhapää vuonna 1910, wikipedia.
Kommentoi