Brasilian Penedossa, Rio de Janeiron osavaltiossa vuosina 1929-1942 toimineen, laajimmillaan 140 hengen “utopiasiirtokuntaa” johti karismaattinen karjalainen.
Liikkeen perustaja Toivo Uuskallio (1891–1969) lähti Antreasta. Yhdyskunnan edustaja Suomessa oli Viipurissa syntynyt pappi H.D. “Harri” Pennanen (1893-1955).
Hankkeen käynnistyksessä oli mukana myös lappeenrantalainen suutarimestari Pekka Kinnunen, joka palasi kuitenkin vuoden sisällä kymmenien muiden tavoin Suomeen. Suku perusti kenkäkaupan myös Käkisalmeen.
Penedon siirtolaiset lähtivät enimmäkseen Viipurista, Helsingistä ja Tampereelta. Lähtijöiden koulutustaso oli korkeampi kuin muilla 1900-luvun siirtolaisilla.
Suurin ryhmä oli 20–30 -vuotiaat miehet, joilla oli harvoin käytännön tietoa maanviljelyksestä, mutta heillä oli alkupääomaa sekä aatteen paloa ja intoa. Penedon siirtolaisista lähes 80 prosenttia oli miehiä.
Suomeen rantautui 1910-luvun alussa luonnon parantavaan voimaan pohjaavat aatteet. Tuolloin Suomeen perustettiin Vegetaarinen yhdistys.
Toivo Uuskallio oli kristitty antrealainen puutarhuri ja maanviljelijä. Hän kertoo aatteestaan kirjoissaan Ilmestyksiä ja elämyksiä (1925), Matkalla kohti tropiikin taikaa (1929) ja Ravintotalouspulmia (1930).
Suomalaisilla oli 1920-luvulla luonnonmukaiseen elämään pohjautuvia yhteisöjä myös Paraguayssa ja Dominikaanisessa tasavallassa.
Sunit myivät yllättäen kotitilansa Jääskessä
Tamperelainen viestinnän moniottelija Elsa Vähänen käy Hybrislehdessä läpi isoisoisänsä karjalaisen veljen, Toivo Sunin tarinaa (https://hybrislehti.net/lopulta-hukkui-inspiraatio-pulloon) Penedossa. Artikkeli sivuaa Elsan historian pro gradu -tutkielmaa, joka keskittyy Sunin perheen kahden naisen kotiutumisen vaikeuteen.
Jääskeläinen maanviljelijä ja taiteilija Toivo Suni (1895-1963) oli Penedon perustajia. Hän uskoi vahvasti yhteisön aatteisiin. Asukkaita yhdisti vegetaris-kristillinen aate.
Siirtokunnan keskushahmo Uuskallio sai unessa Jumalalta kutsun perustaa uusi kulttuuri. Ideologia korosti kasvissyönnin ohella tiukkaa sukupuolimoraalia ja vastusti ainakin alkoholin juomista, rokottamista, tanssia ja ylellisyyttä.
Suurin osa Penedoon saapuneista suomalaisista palasi takaisin Suomeen alle vuodessa, ja Brasiliaan asettui noin 50 hengen ydinryhmä.
Maalliset houkutukset vetivät voiton sieluista
Toivo Suni taisteli vuonna 1918 valkoisten puolella kuularuiskumiehenä. Hän vieraili naapuripitäjässä Antreassa oppi-isänsä Toivo Uuskallion kotitilalla kuuntelemassa ja omaksumassa opetuksia. Uuskalliota kuvailtiin “komeaksi ja Hitlerin veroiseksi karismaattiseksi puhujaksi”.
Huhtikuussa 1928 Toivo myi Laura-vaimonsa ällistykseksi yhteisen maatilan Karjalassa ja lähti Uuskallion luo Brasiliaan.
Toivo rahoitti entisen kahvitilan ostoa. Tarkoitus oli allekirjoittaa kauppasopimus yhdessä, mutta lopulta Uuskallio ”piipahti” sopimaan kaupat yksin. Uuskallion epäonnistuminen johtajana oli Toivolle karvas pettymys.
Utopiaa vaivasi alusta saakka rahapula ja velkakierre; 1940-luvun alussa tila hakeutui konkurssiin. Ideologian kaaduttua monen kohtaloksi koitui muistitiedon mukaan alkoholi. Penedoon syntyi salakapakoita, joissa nautittiin kiellettyjä lihaa, kahvia ja väkijuomia.
Satoja tuhansia taimia tuhoutui
Tutkija Olavi Lähteenmäki hahmotteli penedolaisten lähtöön vaikuttaneita tekijöitä. Lähtijöitä ei syrjitty tai vainottu. Monella lähtijällä oli jopa mukava summa rahaa sijoitettavaksi hankkeeseen.
Tyypillisiä siirtolaisia olivat myös ne, jotka lähtivät tropiikkiin etsimään parannusta johonkin vaivaan. Toivo Uuskallio oli päätynyt kasvisravintoon saatuaan keuhkotaudin.
Ihanteiden ja arvojen lisäksi Uuskalliota kiinnostivat hakijan taloudelliset mahdollisuudet: ”Onko hakija jo sijoittanut tilille vähintään 5000 markkaa, matkalipun ja palkkansa hinnan alkusuoritusta varten, ellei ole, niin milloin voisi sen sijoittaa?”
Taloudellisesti yhteisön piti selvitä karjattomalla maanviljelyllä ja 300.000 kappaleen appelsiinitaimiston perustamisella. Tätä varten otettiin suuri laina. Taimet tuhoutuivat.
Siirtokunnan tuotteille ei ollut menekkiä.
Brasilian oloihin tottumattomat suomalaiset tekivät myös alkeellisia maanviljelyvirheitä seuraamalla kylvö- ja istutustöissä aluksi Suomen kalenteria.
Erilaiset kasvitaudit ja hyönteiset tekivät tuhojaan, ja menestykseen vaikuttivat toisinaan jopa paikalliset kapinat.
Moni menetti omaisuutensa
Huononeva taloudellinen tilanne nopeutti idealismin rapautumista, ja kasvissyönti unohtui pian. Karjanhoito oli kiellettyä, joten maitoa ja munia ostettiin aluksi salaa naapuritiloilta, kun lapsia alkoivat vaivata erilaiset puutostaudit.
Uuskallion filosofiaan kuului, että sairastunut ei saanut turvautua lääkäreihin tai lääkkeisiin. Sairastuminen oli merkki luonnonvastaisesta elämästä, ja parantua piti luonnonhoidoilla, aurinkokylvyillä, paastoamalla ja hengitysharjoituksilla. Lääkevastaisuus jakoi mielipiteitä.
Syksyllä 1932 siirtokunnassa luovuttiin pelkästä puutarhaviljelystä ja rinnalle tuli kanankasvatusta sekä täysihoitolatoimintaa.
Pian tuli mukaan alkoholi, ja siirtokuntaan syntyivät ”Yönsilmän kahvila”, ”Tuhannen riemun kahvila” ja ”Punaisen alushameen kahvila”, joihin mentiin iltamyöhällä nauttimaan lihaa, kahvia ja alkoholia. Jotkut sortuivat jopa ”tummapintaisiin tyttöihin”.
Siirtolaisten oli vaikea ymmärtää, miksi kahvin luvatussa maassa Brasiliassa tuon herkun keittäminen ja nauttiminen katsottiin synniksi.
Uuskallio tiesi toisten ruoka- ja juomasynneistä, mutta hän ei ottanut asiaa esille julkisesti. Taloudelliset ja aatteelliset vaikeudet, kohtaamiset Brasilian myrkyllisten eläinten ja kasvien kanssa sekä yhteiselämän ongelmat johtivat pian pettymyksiin. Moni suomalainen palasi kotimaahansa.
Osa menetti Uuskallion hankkeessa omaisuutensa ja joutui jäämään Brasiliaan. Moni koki tulleensa huijatuksi. Penedon tilan myynti vuonna 1942 toi tilalle matkailuelinkeinon ja alueelle perustettiin täysihoitoloita.
Sunin perheen lopullinen kotiutuminen Brasiliaan johtui tragediasta. Perheen 19-vuotias Paavo-poika kaatui jatkosodassa heinäkuussa 1941.
Piirtämisestä ja maalaamisesta nauttinut Toivo Suni vaihtoi vähitellen kuokan siveltimeen ja pellot ateljeehen.
KUVA Penedolaiset Fazenda-plantaasin päärakennuksen yläsalissa, missä vietettiin yhteisiä juhlia. Edessä pöydän ääressä oikealla istuu Toivo Uuskallio. Siirtolaisinstituutti
Kommentoi