NÄKÖKULMA Satavuotiaan Lumivaaran pitäjän muistoa vaalinut Lumi-säätiö lopetti, kun jäljellä oli 100 euroa.
Sotien jälkeen myös karjalaisten pitäjien omaisuus suojattiin kymmenillä säätiöillä; perustettiin mm. Helisevä Säätiö (Kirvu), Sorvala-Säätiö (Sortavala), Suvanto-Säätiö (Sakkola), Tiurinlinna-Säätiö (Räisälä), Torkkelin-Säätiö (Viipurin kaupunki) ja Valo-Säätiö (Valkjärvi). Moni palautti nimeensä pitäjän, osan toiminta hiipui.
Sotien jälkeen oli esillä luovutettujen pitäjien varojen siirto yhteen säätiöön, mutta siitä luovuttiin.
Esimerkiksi Porissa toimiva hiitolalaisten Hiisi-säätiö perustettiin 818.000 markan pääomalla joulukuussa 1947. Lähes kolmasosalla ostettiin arvopapereita, kiinteistöjä ja metsää. Apurahoja on jaettu satoja tuhansia markkoja suurimmaksi osaksi opiskelijoille.
Hiisi-säätiöön sijoittivat omaisuuttaan noin 25 yhteisöä mukaan lukien kunta, osuusliike, jopa Kuoksjärven Sonniosuuskunta.
Hiitolan kunta oli vakavarainen. Esimerkiksi vuonna 1932 omaisuutta oli 6,3 miljoonaa, kun velat olivat kaksi miljoonaa markkaa.
PITÄJIEN markat olivat vain osa karjalaisten säätiöityä omaisuutta.
Esimerkiksi Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiön (KKES) alla toimii lukuisia rahastoja ja sen sijoitusomaisuus on yli 40 miljoonaa euroa. Apurahoja jaetaan vuosittain noin puoli miljoonaa euroa.
Ne säätiöt porskuttavat, joiden taloutta hoidetaan ammattimaisesti.
Sijoitusten alamäki nostaa vaatimuksia järjestötyölle. Data kuljettaa hallinnon ja byrokratian. Järjestön tehtäväksi jää keskittyä jäseniin.
Järjestötyö ei ole enää hallinto-osaamista tai kokoustekniikkaa. Kankea byrokratia tuli tiensä päähän. Vapaaehtoinen vaatii järjestöltä luottamusta ja kyvyn kuunnella, eikä
kansalaisjärjestö voi leimautua poliittisesti.
KUVA Lempäälän kirjaston pääovella sijaitsee taiteilija Onni Pursiaisen tekemä kirjailija Aleksanteri Aavan (Santeri Kupiainen) rintakuva. Sen kustansi Sakkola-säätiö. Lempäälän kunta
Kommentoi