Sotatieteiden tohtori Vladimir Panschin väitös käsitteli vuonna 2018 valvontaa sekä vastavakoilua talvi- ja jatkosodassa.
Laatokan pohjoispuolella hyökänneen 8. Armeijan tiedusteluosasto sijaitsi Petroskoissa. Sieltä hoidettiin Suomen vastaista tiedustelua Laatokalta Poriin. Pohjoisraja kulki Joensuusta Kuopioon ja Vaasaan.
Valvontaosaston onnistumista neuvostovakoojien eliminoimisessa arvioitiin 1.1.-30.6.1944. Osasto tiesi 139 vakoojaa. Kymmenen joutui vankileirille, 22 sai kuolemantuomion, 40 oli tuhottu ja neljä teki itsemurhan. Tietoon tulleista vakoojista onnistuttiin eliminoimaan 79 %.
VUONNA 1952 selvisi neuvostotiedustelun aktivoituminen Suomessa. Ilmari Lahtisen tapaus todisti SKP:n jäsenten osallisuuden vakoiluun.
Lahtinen jäi sotavangiksi 1944 Ihantalassa ja suostui puna-armeijan ehdottamaan yhteistyöhön. Tehtäväkseen Lahtinen sai tarkkailla Tampereen teollisuuslaitoksia.
Hän sai koulutusta radiolähettimen käyttöön Viipurissa ja Leningradissa, mies siirrettiin sotavankileiriin ja Suomeen joulupäivänä 1944.
Lahtisen oli tarkoitus raportoida Neuvostoliittoon radiolla, jonka venäläiset toimittivat Tampereelle. Hän liittyi ensin demareihin, sitten SKDL:n jäseneksi ja valittiin syksyllä 1952 SKP:n Suinulan osaston puheenjohtajaksi.
Lahtinen vangittiin Porvoossa joulukuussa 1952. Repusta löytyi radiolaitteisto. Hänet tuomittiin neljäksi vuodeksi kuritushuoneeseen.
Aiheesta lisää: https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Vakoilu
Keväällä 1957 vakoilutapaukset yleistyivät
mm. Ylämaalla, Imatralla, Parikkalassa ja Tuupovaarassa. Vuoden 1948 jälkeen Suomessa oli tuomittu 70 henkilöä maanpetoksellisesta toiminnasta.
Vielä keväällä 1958 presidentti Urho Kekkonen mainitsi päiväkirjassaan: ”Neuvostoliitosta palautettujen sotavankien joukossa on ollut arviolta 230-250 miestä, jotka on värvätty vakoojiksi Suomeen.”
KUVA Porttikäytävä Suojelupoliisin sisäpihalle Ratakatu 12 Helsinki vuonna 1957. Saarinen/ Museovirasto
Kommentoi