Rinkelit ja töppöset. Viipuri oli tunnettu rinkeleistään ja Kirvu huopajalkineistaan. Tapasivat sitten viipurilainen ja kirvulainen toisensa junassa, jolloin puheltiin tähän tapaan.
”Sait sie ies rinkellöi mukaheis,” kyseli kirvulainen.
”Saiha mie! Mut mites siu kanssais käyp, sil eihä huopatöppösii voi syyvä,” tuumaili viipurilainen.
JÄÄSKEN kihlakuntaan kuuluneessa Kirvussa oli 8721 asukasta vuonna 1939.
Kirvu tunnettiin Sairalan kristillisestä opistosta ja luonnonparantolasta. Teollisuutta edustivat muun muassa viisi huopatehdasta, joista vanhin oli Max Alftanin Tietävälän kylään vuonna 1897 perustama Kirvun Huopatehdas Oy.
Tehdas siirtyi W. Dippelille ja vuonna 1926 Artturi Heleniukselle. Vuonna 1929 tehtaalla työskenteli parisataa ihmistä ja se tuotti vuodessa 140000 paria huopikkaita.
Yrityksen työntekijät perustivat 1930-luvun alussa Kirvuun kilpailevia huopatehtaita: Mikko Verta Tietävälään, Jaakko Puumala Inkilään, Juho ja Toivo Virolainen Virolaan ja Matti Hämäläinen Mertjärvelle.
Lisäksi Kirvussa toimi mm. Viipurin Saha Oy:n Inkilän höyrysaha (200 työntekijää v. 1922), Torajärven saha ja tiilitehdas, 3 nahkatehdasta (1922) ja useita myllyjä.
Kaupallisista toimijoista merkittävimpiä oli Kirvun Osuuskauppa, jonka päämyymälä oli Sairalan kylässä.
Sotien jälkeen kirvulaiset sijoitettiin Itä-Uudenmaan ja Päijät-Hämeen alueelle; Kärkölään, Mäntsälään, Orimattilaan ja Pukkilaan. Mäntsälässä sijaitsee Kirvun kotiseutumuseo. Wikipedia
KUVA Kirvun luonnonparantolan aluetta 1920-luvulla. Lappeenrannan museot
Kommentoi