Pika-asutustoimikunta.
Loimaalta lähti kesällä 1941 täysi sotilasjuna kohti itää. Karjalaisukko katseli lähtötouhua ja junan vieriessä matkaansa hän tuumasi vakaasti: ”Siin se nyt männöö, se oikia pika-asutustoimikunta!”
PIKA-ASUTUSLAIN (28.6.1940) turvin valtio hankki maata jaettavaksi talvisodan evakoille.
Komitea valmisteli lain. Sitä johti professori ja entinen pääministeri Toivo Kivimäki. Vuosina 1932-36 istunut Kivimäen hallitus oli 1393 päivällä pitkäikäisin aina 1980-luvulle.
Kivimäen johdolla suitsittiin poliittista kuohuntaa. IKL aiheutti ns. puserolain, joka kielsi poliittiset univormut julkisissa tilaisuuksissa. Huhtikuussa 1934 säädettiin myös hallituksen arvostelun käytännössä kriminalisoinut niin sanottu kiihotuslaki sekä rajoitettiin poliittisissa tilaisuuksissa muun kuin Suomen lipun käyttöä.
Kivimäen hallitus käänsi talouden kasvuun ja lyhensi valtion velkaa.
Vuoden 1940 lain tarkoitus oli muodostaa lähinnä Etelä-Suomeen noin 35000 tilaa, joita varten tarvittiin noin 330000 hehtaaria peltoa.
SYKSYSTÄ 1940 kesäkuuhun 1941 oli luotu noin 13000 pika-asutustilaa. Kansanedustaja Sulo J. Teittinen oli siirtoväen asutustoiminnan johtaja ja neuvottelukunnan puheenjohtaja 1940-43. Siihen kuuluivat mm. agronomi, luutnantti Johannes Virolainen ja sihteerinä varatuomari, vänrikki Veikko Vennamo.
Lain toimeenpano keskeytyi jatkosotaan. Kesäkuuhun 1942 siirtoväkeä oli palannut kotiseuduilleen. Noin 3000 pika-asutustilan sopimusta irtisanottiin. Noin sata tilaa siirtyi valtiolle. Osa tiloista palautui entisille omistajille.
Maaliskuuhun 1943 yli puolet sopimuksista oli irtisanottu. Lähes 300 ruokakuntaa piti pika-asutustilan ja luopui tilastaan palautetulla alueella.
KUVA Maanviljelijä Ville Kuusela, 79, Kärkölästä jututti vuonna 1942 maanviljelijä Antti Liikosta Äyräpään Paakkolan kylästä. Hänelle rakennettiin pika-asutuksena asuinrakennus, sauna ja talli Järvelään, missä valtio luovutti Antille 43 hehtaaria. Vilho Uomala/ Museovirasto
Kommentoi