Ei saanut poronmaitoa. Lappalaiset ja saamelaiset joutuivat myös evakkomatkalle. Niinpä lappalaistyttö palasi eräänä päivänä tyhjin astioin maidonhakumatkalta. Hän sanoi äidilleen: ”Ei missään ole maitoa.”
”Miten sinä maitoa pyysit,” tiedusteli äiti.
”Onko poronmaitoa,” sanoi tyttö.
”Voi lapsi kulta, sinun olisi pitänyt pyytää lehmänmaitoa. Emme me täällä evakossa saa poronmaitoa,” selitti äiti.
LÄNSI-LAPIN saamelaisväestö evakuoitiin Ruotsiin, kun Itä- ja Pohjois-Lapin saamelaiset kuljetettiin Alavieskaan ja Ylivieskaan.
Saamelaisuuteen perehtynyt Jouni Kitti toteaa, että tämä evakkotaival on hävinnyt historian tallennuksesta.
“Saamelaiskomiteoiden mietinnöissä 1950 ja 1973 ei puhuta koko sodasta tai erityisesti Lapin sodasta, siihen liittyneestä saamelais- ja muun väestön evakuoinnista. Kun väestö oli evakuoituna Pohjanmaalle ja Ruotsiin, tuhottiin saamelaisalueen vähänkään isommat kylät lähes 90-prosenttisesti.”
TAMPEREEN yliopiston pro gradu -tutkielmassa (2022) Brita-Kaisa Välimaa käsitteli Lapin sodan naisevakkojen kokemuksia rajasta ja Ruotsista.
Lähdön hetkeä Patokoskelta kuvaa Suoma: “Oli kaunis päivä, me oltiin perunoita kuokkimassa koko perhe ja iltapäivällä tuli tieto, että nyt pittää lähteä karjan kansa evakhoon. Venheelä vaan lehmät toisele puolele Ounasjokia, osa uitettiin ja osa vietiin venneelä.”
Kokemuksissa korostuu positiivinen suhtautuminen Ruotsiin ja kiitollisuus saadusta avusta. Kirjeissä kritiikki kohdistui täisaunoihin, huonolaatuiseen, joskus pilaantuneeseen ruokaan ja siihen, että töihin ei päässyt.
Lehmien kanssa matkaaminen vaikutti sijoittamiseen sekä perheen kanssa pysymiseen.
Suurin osa muistelijoista teki evakkoaikana palkkatyötä tai he hoitivat lehmiään. Monet tulivat Ruotsista tuhottuihin kotikyliin.
KUVAT Utsjoen saamelaisia palaamassa Alavieskasta kesällä 1945. Uuno Peltoniemi
Naiset kritisoivat täisaunojen järjestelyjä ja sotilaiden läsnäoloa syksyllä 1944 Ruotsin Haaparannassa. Rollfoto/ Museovirasto
Kommentoi