Ei ehtinyt oppia. Talvisodan jälkeen oli karjalainen isäntä Helsingin kauppatorilla myymässä tuotteitaan. Muuan ostaja puhutteli häntä ruotsiksi, mistä myyjä ei ymmärtänyt mitään.
Ostaja tiedusteli samaa asiaa suomeksi, mutta lisäsi, että kauppiaan olisi hyvä osata myös ruotsia. Tähän isäntä vastasi: ”Onha se niikii, onha se niikii, mut eihä täs vielä oo kerint oppii, ku myö vast äske sielt Suomest tänne muutettii.”
TURUN yliopiston tutkimuksessa yhdistettiin tiedot siirtoväen jäämispäätöksistä heidän lähtö- ja tulopaikkoihinsa, ammatteihin, koulutukseen ja avioliittotietoihin.
Samalla määritettiin lähtö- ja tuloalueiden kielellinen samankaltaisuus Lauri Kettusen 1920 ja 30-luvuilla keräämän murrekartaston avulla.
Ihmisten onnistunut muuttoliike ei riipu ympäristöstä. Vahvimpia ennustavia tekijöitä jäämispäätökselle olivat sen sijaan uuden alueen sosiaaliset tekijät; kielellinen samankaltaisuus eli kuinka lähellä tulopitäjän murre oli lähtöalueen eli kaakkoismurteita, ei-karjalaisen kanssa avioituminen ja koulutus.
“Vastaanottavan yhteisön kannalta kyse oli, kuulostiko siirtoväki “meiltä” vai “muilta”, pohti Turun yliopiston Suomen kielen ja suomalais-ugrilaisen kielitieteen laitoksen tutkija Outi Vesakoski.
“Ihmisten muuttoreitit ovat voineet ylipäätään kulkea kielellisesti, ja ehkä yleisemmin ottaen kulttuurisesti, samankaltaisten ihmisryhmien kautta ja sellaisten yhteyteen,” Vesakoski jatkoi.
LÄÄKETIETEELLINEN aikakauskirja Duodecim julkaisi vuonna 2017 tutkimuksen, jossa tutkittiin evakkojen kuolinsyitä 1971-2010.
Karjalasta evakuoitujen kuolleisuus oli 3% muita suomalaisia suurempaa vielä vuosikymmeniä myöhemmin. Erityisesti sydäntautiin menehtyminen oli 11% yleisempää. Itsemurhia oli evakoilla muuta väestöä vähemmän.
Kuolleisuus liittyy suurentuneeseen sydäntautiriskiin, jonka todennäköinen selitys on uuteen kotipaikkaan siirtymisen ja sopeutumisen aiheuttama stressi.
KUVA Evakkopotilaita 1940 Huittisten siirtoväen sairaalassa. Museovirasto
Kommentoi